Mikä se teillä on - ikkuna, akkuna vai tuulensilmä?

Akkuna lienee alkujaan tarkoittanut valo- ja tuuletusaukkoa, sillä se on lainautunut aikana, jolloin tavallisilla ihmisillä ei ollut vielä tietoakaan lasi-ikkunoista.

Ensin seinässä oli vain tuuletusluukku, joka avattiin työntämällä aukkoa peittävä lauta tai kansi sivuun. Suomeen lasiset ikkunat saapuivat vasta 1600-luvulla. Astetta kehittyneempää lasista ikkunaruutua sanottiin myös pelkästään lasiksi.

”Nousin oikeel lassiin katteleen yällä kun nin salamoitti” sanottiin Luopioisissa.

Näistä huolimatta eri puolilla Suomea puhuttiin merkityksellisesti ristiin ikkunoista ja akkunoista. Paikoin etelässä ikkunalla tarkoitettiin lasitonta valoaukkoa, kuten Kainuussakin. Kainuun akkunalla tarkoitetaan taas lasiruutuista ikkunaa.

Akkuna-sana tiedetään muinaisvenäläiseksi lainasanaksi. Muinaisvenäjän murresana okŭno on johdettu sanasta óko, joka tarkoittaa silmää. Nykysuomen ikkuna on arveltu akkuna-sanan muunnelmaksi, sillä kansankielestä löytyy paljon esimerkkejä, kuinka uusia sanoja tuotetaan entisiä muuntelemalla. Esimerkiksi rasti on syntynyt venäläisperäisestä risti-sanasta vain vokaalia vaihtamalla. Myös Kalevalassa kalastellaan ”ihveniä, ahvenia” ja ”tuimenia, taimenia”.

Englanninkielinen sana ikkunalle (window) on lainattu muinaisskandinaavin ikkunasanasta vindauga, joka puolestaan tulee sanoista vindr (tuuli) ja auga (silmä). Ihan loogista, sillä ikkunankin alkuperäinen tarkoitus on valo- ja tuuletusaukko. Ja valoaukkohan se on silmäkin. Mutta miten hauskalta kuulostaisikaan tuulensilmä! Joko pesit tuulensilmäsi? Onpas likaiset tuulensilmät! Tuulensilmäpesuämpäri. Tirsk!