Ikkunoiden huurtuminen on ominaisuus, ei vika!

Ikkunoissa on yleistynyt ilmiö, jossa uloin lasi huurtuu ikkunan ulkopuolelta. Ilmiö esiintyy tyypillisimmillään kuulakkaina, kosteina syysaamuina. Kyse ei ole ikkunassa olevasta virheestä vaan päinvastoin, ilmiön esiintymisen todennäköisyys sen mukaan, mitä parempi ikkunan lämmöneristävyys on.

Huurtumisilmiössä kosteuden tiivistyminen ikkunan uloimman lasin ulkopintaan johtuu siitä, että erityisesti kuulakkaina syysaamuina pilvetön taivas on ”kylmempi” kuin ulkoilma. Tällöin ikkunan uloin lasi säteilee lämpöä kylmälle taivaalle, minkä seurauksena se jäähtyy joksikin aikaa ulkoilmaa kylmemmäksi. Tätä uloimman lasin alijäähtymistä edistää lisäksi se, että sisältä huoneesta ei aiheudu uloimpaan lasiin lämmitysvaikutusta (=lämpöhukkaa), kun sisäpuitteessa on hyvin lämpöä eristävä lasitus. Ilmiö korostuu syksyllä vuodenajan vaihtuessa lämmityskauden alussa, kun huonetilan lämmitys ei vielä kovin tehokkaalla.

Ikkunoiden huurtuminen kertoo uusien ikkunoiden energiatehokkuudesta.

Pihalla aamuisin autonlasien pinnassa esiintyy vastaava ilmiö. Huurtumisen eli kondessin esiintyminen rakennusten ikkunoissa on kuitenkin vähäisempää lasipinnan pystyasennosta johtuen. Auringon noustua ja ilman lämmetessä kosteus haihtuu ja ikkunat kirkastuvat itsestään. Ulkopuolen kondenssi ei vahingoita ikkunaa, käyttö- ja esteettinen haittakin ovat yleensä vähäisiä lyhytaikaisuudesta ja varhaisesta esiintymisestä johtuen.

Ominaisuus siis syntyy sivutuotteena ikkunan alhaisesta u-arvosta eli hyvästä lämmöneristävyydestä. Ilmiön todennäköisyyteen vaikuttaa myös rakennuspaikka, talon muoto (räystäät vähentävät huurtumista) ja kyseessä olevan ikkunan sijainti ilmansuuntiin nähden.

Johtuuko ikkunan huurtuminen aina hyvästä lämpöeristyksestä?

Ei johdu. Eri ikkunan pintojen huurtumiselle on syynsä.

Ulkopinnan huurtuminen syksyisin ja keväisin on normaali ilmiö energiatehokkailla ikkunoilla, eikä siitä tarvitse huolestua. Huurtuminen voi kertoa myös siitä, että sisäpuolen lämpötila on alhainen.

Sisimmän lasipinnan huurtuminen on merkki sisäilman liiallisesta kosteudesta tai puutteellisesta ilmanvaihdosta. Lasin pinta ei siis tuuletu riittävästi. Mikäli huoneistossa on korvausilmaventtiili, varmista että se on auki. Sopiva suhteellinen ilmankosteus on 35-55%. Huolehdi myös, ettei mikään esine tai verhot estä ilman kiertoa ikkunan edessä. Pitkällä aikavälillä toimimaton ilmanvaihto voi aiheuttaa hankaliakin sisäilmaongelmia.

Ikkunan välin huurtuminen voi johtua huoneiston ylipaineen vuoksi ruutujen väliin pääsevästä kosteasta sisäilmasta, joka tiivistyy viileämmän ulommaisen ikkunaruudun sisäpintaan. Säädä tällöin ilmanvaihtoa. Ikkunavälin huurtuminen voi johtua myös sisälasin tiiviyden puutteesta, sisälasi ei ole kunnolla kiinni tai tiivisteet vuotavat.

Ikkunan ulkolasin sisäpinnan huurtuminen kertoo yleensä siitä, että huoneesta pääsee lämmintä ilmaa välitilaan tai välitila ei tuuletu riittävästi. Tarkista tällöin, että sisä- ja ulkopuitteen kaikki lukitukset ovat kiinni. Varmista myös, että huoneisto on alipaineinen. Jos talossa on ylipainetta, lämmin kostea ilma työntyy rakenteen sisään sen heikoista kohdista ja tiivistyy vedeksi kylmän pinnan kohdatessaan.